Vieraileva kynä

Saimme ihanan Susannan kanssa haasteen, jossa kirjoitimme toistemme blogiin vierailevan kynän postauksen. 
Minä annoin Susannalle aiheen ja hän minulle. Susannalle annettu aihe oli pelko ja sen voittaminen, minä sain aiheeksi harrastukseni. Susannan blogiin Revealed broken girl pääset klikkaamalla TÄSTÄ.

Tässä Susannan kirjoittama postaus pelosta ja sen voittamisesta olkaaten hyvät.

Pelko ON voitettavissa!

Monelle ihmiselle läheiset ja ystävät ovat tärkeitä niin myös minulle. Minun yksi suuri pelko on aina ollut menettämisen pelko. Olen kohdannut siis elämässäni niin paljon menetyksiä sekä ihmissuhteissa kuin muutenkin.

Menettämisen pelko sinänsä on laaja käsite, mun pelko kohdistui lähinnä siihen että menetän läheiseni ja jään yksin. Eli vaikka nautinkin yksin olemisesta mutta kaipaan paljon ihmisiä ympärilleni ja osaksi juuri siksi että olen sosiaalinen ihminen.

Nuorena sairasti masennusta ja vaikeiden erojen kautta koin itseni kovinkin yksinäiseksi, jolloin menettämisen pelko suureni. Olen vasta viimeisen 5 vuoden aikana oppinut ajattelemaan elämää ilman jatkuvaa pelkoa siitä että menetän läheiseni taikka jään yksin.

Tiedän että on monia oikeesti yksinäisiä ihmisiä joiden ainoa sosiaalinen kontakti on tyyliin kaupan kassa. Siksi olenkin ihmetellyt välillä asiakaspalvelussa olevien ihmisten käyttäytymistä vaikka he eivät ole vastuussa ihmisten elämästä, mutta palvelu ammatissa on osattava kohdata ihminen iloisesti ja kunnioitettavasti.  Sillä hymyllä tai iloisuudella voi vain saada hyvää aikaan ja pelastaa jonkun päivän.

Noin 7 vuotta sitten oli  lähellä etten menettänyt kaikkia ystäviäni sekä läheisiäni. Olin mennyt väärään seuraan ja vietin aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät oikeesti välittäneet, mutta sitten tajusin kun löysin nykyisen mieheni että jotain hyvää on minullekin tulossa.

Kunnes 5 vuotta takaperin mummuni kuoli joka oli lapsesta saakka ollut kuin toinen äiti. Hän oli siis koko elämäni aikana yksi tärkeimmistä ihmisistä. Päähäni jäivät soimaan mummun opit ja lause  "tiedät kyllä mitä tarkoitan kun minua ei enää ole"  silloin tajusin että elämälläni on oltava joku suunta ja en voi antaa menettämisen pelon jarruttaa minua vaan minun on mentävä eteenpäin. Mummun kuoltua olin jäänyt juuri työttömäksi ja oli aika valita suuntaa. Päätin että minulla on uusi ammatti kun täytän 30 ja olen vakituisessa työssä. Tänä vuonna täytin 30 ja valmistuin viimevuonna lähihoitajaksi ja sain heti vakituisen työpaikan.

Menettämisen pelkoon liittyi myös samaan ajan jaksoon sosiaalinen pelko eli pelkotiloja jotka liittyivät ihmisten kohtaamiseen. En voinut sietää isoja porukoita tai tilaisuuksia missä oli paljon ihmisiä. Taikka asioiden hoitaminen oli vaikeaa. Kuitenkin otin apua vastaan sekä minulta löytyi kuitenkin tukiverkosto vaikka silloin ajattelin ettei minulla ole ketään ja olin aivan varma että menetän kaikki ihmiset.

Ja tajuan että menneisyydellä on ollut hirmuinen vaikutus siihen mihin olen tullut ja mitä olen saanut aikaan. Nykyään menettämisen pelko ei hallitse elämääni vaan minä hallitsen pelkotilaa. Koska jos annamme pelollemme vallan olis se mikä tahansa, se voi jopa lamauttaa meidän toimintakyvyn. Niinhän sanotaan, että pelko on kuin hirviö, joka ruokkii itse itseään. Eli jos välttelemme pelon kohtaamista on sama kuin ruokkisimme pelkoamme. Kuitenkin pelon kohtaaminen ei ole helppoa, olemmeko tarpeeksi rohkeita altistamaan itsemme pelolle ja kohtaamaan sen?

MUN VINKIT PELON KOHTAAMISEEN:

- Kerro itsellesi mitä pelkäät? Miksi pelkäät?

- Tunne ja Hyväksy Pelko ja Itsesi

- Millainen on elämä ilman pelkoa?

- MIKÄ ON sinun voimavarasi!

mitä olen nyt? Olen siis käynyt kivisen polun läpi ja tiedän että tielleni on tulossa vielä mutkia ja kiviä. Olen kuitenkin muuttunut sen verran että pikkuhiljaa MINÄ itse hallitsen elämääni ja pelkoja. Yritän elää elämääni niin että itsekkäästi voin myös ajatella omaa polkuani ja en halua tuhlata aikaani pelkojen ylläpitämiseen vaan haluan mennä eteenpäin ja olla se ihminen JOKA olen ja mennä kohti omia unelmiani ilman pelkoja. Eli pelko ei ole enää läsnä vaikka se menneisyydessä kummittelee.

- Supulizepu