Minä, parisuhde, me

Liian usein sitä alkaa puhua ja ajatella kaikkea me muodossa kun on parisuhteessa. Tietenkin. Ja onkin paljon asioita joita tehdään aina me muodossa. Mutta missä olen minä. Minulla on tällähetkellä suuri onni olla parisuhteessa joka on tiivis, täynnä rakkautta, kunnioitusta ja luottamusta. Ja saan olla minä, aito ja rehellisesti itseni. Saan toteuttaa unelmiani, viettää myös omaa aikaa vaikka olenkin parisuhteessa. Suurin etu parisuhteessani on se, että luottamus toiseen on niin suurta. Ollaan me, mutta meidät muodostaa kaksi yksilöä, joilla molemmilla on omat tarpeensa ja haaveensa. Tietysti meillä on yhteisiäkin haaveita ja unelmia, joiden eteen tehdään paljon yhdessä ja erikseen töitä. Mutta ilman kahta yksilöä ei olisi meitä.

Minuuden unohtaminen on pahimpia asioita mitä parisuhteessa voi tehdä. Omalla kohdallani olen sen huomannut usein tarkoittavan sitä, että toinen ihminen ja hänen tarpeensa laitetaan aina ja ehdottomasti omien edelle. Omat unelmat ja haaveet ikäänkuin haudataan, eikä niitä usein pidä sitten niin tärkeinä kuin sen toisen. Silloin on myös usein henkisesti liian riippuvainen toisesta ja parisuhteessa ei ole kahta yksilöä muodostamassa meitä.

Liian itsekäs ei saa olla, toinen on tietenkin aina otettava huomioon suunnitellessa ja toteuttaessa omia unelmiaan. Me voidaan suunnitella mitä minä teen ja toisinpäin. Huonoissa parisuhteissani ennen olen usein miettinyt miksi suhteen ylläpito tuntuu raskaalta työltä ja miksi emme etene. Olen huomannut, että liian usein parisuhteissani ei ole ollutkaan enää kahta yksilöä vaan yksi joka on henkisesti liian riippuvainen rakkaudesta ja toinen joka ei ehkä enää ajattele parisuhdetta meidän yhteisenä, suhteesta on tullut toiselle itsestäänselvyys, niinkuin esimerkiksi tekokukkasesta, sitä ei tarvitse kastella tai hoitaa. Olen loukannut itseni todella pahasti ja useasti näin. Kun huomaa omassa suhteessaan olevan "loukussa", ilman että toinen ei enää kuuntele eikä arvosta sinun unelmiasi ja tarpeitasi, on sydäntä särkevää. Olen joutunut tekemään kipeitä, särkeviä päätöksiä, itkenyt, masentunut ja huutanut. Mutta ilman niitä en olisi tässä ja nyt. Onnellisena, aitona, rehellisenä.

Liian usein olen ollut rakastunut rakastuneena olemiseen ja ollut suhteissa jotka eivät ole terveitä. Olen jollain sairaalla tavalla määritellyt itseni ihmisenä sen mukaan olenko seurusteleva vai sinkku, ja siksi myös ajautunut näihin aivan älyttömiin suhteisiin. Olen väkisin yrittänyt rakentaa niistä jotain mitä ei koskaan edes ollut. Yritin sovitella itseäni muottiin joka ei ollut minun mallinen. 
Se hetki kun ymmärsin että olen ihan yhtä hyvä ja arvokas, olin sitten sinkku tai en, mullisti elämäni. Aloin nauttia olostani, yksin.
Tietysti mulla on ollut menneisyydessä terveitäkin suhteita, mutta liian usein annoin ihmisen kävellä ylitseni.

Ennen kun olin nuorempi, huomasin ajattelevani paljon myös sitä, että mitä muut ajattelee minusta, meistä.. Hymyilin ja kerroin olevani onneni kukkuloilla vaikka kotona itkin kun toinen joi tai pelasi. Itkin huomiota, tuntui että olin toiselle kuin jokin kaluste, en enää ihminen jolla on tarpeensa. Facebookkin latasin kuvia joissa hymyilin tekohymyä ja liitin hästägejä joissa kerroin olevani onnellinen ja iloinen ja #lovemylife. Kuinka helppoa onkaan valehdella itselleen ja muille somessa.
Kun viimein tajusin, ettei sillä ole mitään väliä mitä muut ihmiset ajattelevat, vaan sillä että olet oikeasti sydänjuuriasi myöten aidosti onnellinen, vain sillä on merkitystä. Ihmiset juoruavat ja kuvittelevat tietävänsä mitä on tapahtunut ja vetävät omat johtopäätöksensä. Mitä sitten!? He eivät tiedä mitä oikeasti siellä neljän seinän sisällä ja sinun sisälläsi tapahtui. Olen tullut siihen johtopäätökseen että, elämän isoissa kriiseissä on usein kyse surusta, tuskasta ja pahasta olosta. Mutta niissä on yksi hyväkin puoli, ne kertovat ketkä ovat niitä ihmisiä jotka oikeasti välittävät sinusta. Tukevat, kuuntelevat ehdoitta. 

Muistakaa, että nämä ovat kaikki vain minun mielipiteitä asiasta. Ja kertomuksia minun menneisyydestäni sekä nykyisyydestäni. Ei ole yhtä reittiä olla onnellinen. Kaikki on kiinni sinusta ja sinun haaveistasi, arvoistasi ja tarpeistasi. Ei ole yhtä tapaa onnelliseen parisuhteeeseen. Koska me olemme kaikki erilaisia yksilöitä, erinnäköisiä palapelin palasia, eivätkä kaikki palat sovi yhteen vaikka kuinka kokeilee, toiset taas sulautuu yhteen automaattisesti. Jokaisen elämä ja parisuhde on oman näköisensä, ja se onkin elämän rikkaus. ❤

_____ ❤ _____

❤: 

 Hanna