Itseni herra

"Hetken vielä valo soljuu ennen kuin se katoaa.

Vartin verran tässä murehdin, ennen kuin mä nukahdan.

Muistinko mä laskut maksaa? Matot viedä pesulaan?

Rakkailleni sanoinhan, yli kaiken välitän.

Muistinko olla itseni herra?

Muistinko tehdä niinkuin tahdon?

Muistinko kiittää, arvoa antaa?

Muistinko ottaa omaa aikaa?

Jos tämä ois iltani viimeinen?

Osaisinko olla onnellinen?

Muistinko olla itseni herra tänäänkin?"

Milloin mä lopetin rakastamasta itseäni? Milloin mä aloin kuvitella, ettei mulla ole niin paljon väliä kuin muilla. Milloin mä lopetin olemasta kokonaan itseni. Surullista. 

Oon tässä ihan hiljattain huomannut, etten ollut vuosiin enää rakastanut itseäni 100%, enkä ole ollut itseni herra, vaan antanut muiden olla se. 

Nuorena olin riippuvainen muiden mielipiteistä ja siitä mitä muut ajattelee. Onneksi jo vuosia sitten olen tämän tajunnut, ettei sillä ole mitään merkitystä. Sun valinnat ja ratkaisut on sun. Se mitä muut niistä ajattelee on ihan sama. Mitä sitten, muut ei tiedä sun motivaatioita, mielipiteitä, syitä ja sun tunteita minkä perusteella sä päätöksen teit. Se että joku muu luulee muuta ei tipauta sulta kattoa kodista, hiuksia päästä tai sähköä pistorasioista. Mitä sitten. Sä teet päätökset sun elämässä, jotta sä olisit onnellisempi. Ja se musta on elämän tarkoitus, olla onnellinen ja elää elämänsä mahdollisimman onnellisena. Jokaisella on tähän oma mittapuunsa. Se että tahallaan haluaa pahoittaa toisten mieltä ja kylvää pahaa mieltä ja valheita ympäriinsä ei kuulu mun mittapuuhun onnellisuuteen. Siksi olen tietoisesti karsinut negatiivisia juttuja ympäriltäni. 

"Onneksi mä virheen myönsin, sillä riidan heti selvitin.

Ei jäänyt tuli kytemään, ei mieltä jäytämään.

Muistinko mä kuuta katsoo ja unelmoida joutavaa?

Virheilleni naurahtaa, tää ei oo niin vakavaa. 

Muistinko olla itseni herra?

Muistinko tehdä niinkuin tahdon?

Muistinko kiittää, arvoa antaa?

Muistinko ottaa omaa aikaa?"

❤❤❤❤❤❤

Olen joutunut tänä syksynä olemaan raaka. Julmakin moni voisi sanoa. En ole koskaan halunnut loukata ketään ja nyt jouduin sen tekemään. Varsinkin sellaista ihmistä kenestä välitän ja rakastan. En vain enää rakastanut "oikealla" tavalla kuin parisuhteessa kuuluu rakastaa. Tämän tajuaminen, hyväksyminen ja tekeminen särki mun sydämen tavalla, jolla se ei ole koskaan särkynyt. Edelleen asiasta kirjoittaminen kirvoittaa kyyneleet silmiin. 

Miksi on niin helvetin vaikeeta olla itsekäs? Rakastaa itseään? Vaatia itselleen parasta? Jessus. Ihminen on tyhmä eläin joskus, minä ainakin. Usein. Nyt kun olen saanut olla itseni kanssa ja koota rikkinäistä sydäntäni, olen oppinut paljon itsestäni. Mä uskalsin, mä uskalsin olla itsekäs vaikka se pelotti ihan perkeleesti. En tippunutkaan suoraan helvettiin. Vaan sen esikartanoon, hetkeksi. Nyt olo on kuin bambilla syntyessään, pystyssä mutta huojuvana ja jalat tärisevänä. Mutta mä hymyilen jälleen. En kokoaika, mutta hymyilen. Ja kun hymyilen tulee se hymy suoraan sydämestä. Se ei ole enää pisaraakaan feikkiä. Vaan raakaa ja aitoa onnellisuutta ja hymyä. 

Olen oppinut vastaanottamaan rakkautta ihan eritavalla nyt kuin ennen. Ennen en rakastanut itseäni tarpeeksi, en osannut nauttia rennosti rakastettuna olemisesta. Nyt tuntuu että mä olen syttynyt ihan uuteen liekkiin senkin suhteen. Alan tajuta, että olen rakkauden arvoinen. Matka tähän hataraan alkupisteeseen on ollut pitkä ja tuskainen. Ja muillekkin mun kanssa matkanneille vaikea, ei vain mulle itselleni. En varmasti ole ollut helpoin ihminen kaikkine varauksineni, epävarmuuksineni ja huonon itsetuntoni kanssa. 

Mun matkani itseni rakastamiseen on vasta alussa, mutta olen onnelinen että olen oikealla polulla. Vihdoin jokainen askeleeni tuntuu oikealta ja onnelliselta. Kevyeltä ne eivät vielä tunnu, kaikki ainakaan. Mutta onneksi mulla on vierellä sellainen ihminen joka pitää mua kädestä kiinni, eikä anna otteen livetä. Ja jos kaadun, voin luottaa siihen että se sama tyyppi nostaa mut ylös ja pussaa kivun pois, 

 laastaroi polvien haavat ja auttaa eteenpäin. Ja jumankauta MÄ OLEN SEN ARVOINEN! ❤❤❤❤

Ihanaa ja itserakasta talvea ihanat! 😘😘😘

"Kuningas oon... tänäänkin.

Vallassa oon .. tänäänkin.

Kuningas oon!

Muistinko olla itseni herra?

Muistinko tehdä niinkuin tahdon?

Jos tämä ois iltani viimeinen, 

osaisinkin olla onnellinen!"

P.s sitaateissa olevat kursivoidut tekstit ovat Jannika B:n biisistä Itseni herra.

❤:

Hanna