Hiljaisuus

Blogi on ollut hiljaa pitkään, anteeksi siitä. 

Mun elämässä on tässä kk:n aikana tapahtunut niin paljon isoja juttuja jotka ovat pitäneet minut hiljaa. Isoimpana juttuna ero pitkästä suhteesta. 

Nyt en ala tästä erosta ja sen syistä enempää kirjoittamaan, katsotaan asiaa sitten kun haavat eivät enää vuoda. 

Välillä täytyy särkeä oma sydämensä, jotta sen voi koota uudelleen. 

Kaikki päätökset jotka tähän ratkaisuun johti, on tehty kuunnellen ainoastaan vain yhtä ihmistä, minua. Ja minun sydäntäni. ❤

Suurimmat esteet sen tiellä että olisin absoluuttisen onnellinen, ovat aina löytyneet minusta itsestäni. Rohkeuden puutteesta laittaa itsekkäästi oma itseni edelle ja tärkeimmäksi. Olen pienestä asti ollut super empaattinen ja laittanut muut ja heidän onnensa omani edelle. Ihan kuin muka mulla itsellä ei olisi väliä tarpeeksi. Mikä on täysin järjetön ajatus.

Olen tässä viimeisen puolen vuoden aikana repinyt itseni sisältä täysin hajalle ja tarkastellut osia kauempaa. Olen itkenyt, nauranut, voinut pahoin, panikoinut, rakastanut, hyväksynyt ja deletoinut. Se luopumisen tuska jota olen kokenut on särkenyt sydämen aina uudelleen ja uudelleen. Nyt olen vielä osin hajalla, rikki. Mutta uutta parempaa ei saa jollei hajota vanhaa. Tässä on mun uusi alku itseni kanssa, voin paremmin. Opin kokoajan uutta ja hyväksyn asiat joita en pysty muuttamaan. Olen oppinut ottamaan vastaan rakkautta. ❤

Ilman tiettyjä ihmisiä en olisi tässä. Tiedätte keitä te olette ja rakastan teitä niin paljon kuin sydämeni pystyy rakastamaan. Kiitos että olette kannatelleet minua kun en osannut sitä itse tehdä. ❤ 

Oman arvokkuuden hyväksyminen ja itsensä rakastaminen on ollut vaikeaa. Kaikki sanat ja tapahtumat menneessä ovat johtaneet siihen, ettei enää uskalla kokonaan avata itseään ja sisintään, koska pelkää kipua. Menettämistä. Nyt ensimmäistä kertaa olen uskaltanut avata sydämeni ja sisimpäni täysin auki (myös itselleni). Ja se pelottaa aivan saatanasti! Se onnellisuuden ja rakkauden määrä joka alkaa täyttää sisintäni on kuitenkin jotain niin paljon parempaa kuin niiden menettämisen pelko. 

Mun writer' s block on siis hyvin pitkälti johtunut tästä. Kiitos kun ootte odottanut ja jaksatte tulla takasin blogiin ❤  Välillä on vaan uitava syvissä vesissä ja melkein hukuttava, jotta osaa nauttia kevyemmästä kellumisesta. 

I turned away

I choose the path that I believe in

I stand today

Above the shady nights behind me

I fear nothing

But the fact that I'm afraid of everything

❤:

Hanna